Pullan ja Nopan erilainen tarina

Aloitetaan vaikka sillä, että tämä ylempi kuva on nyt historiaa. Se ei liity millään lailla nykyhetkeen. Joku ehkä sanoisi että päin vastoin.

2013 kesällä hankittiin Pullalle kaveri, koska se ei tullutkaan toimeen silloisen kanini Vilttiksen kanssa. Kauppareissun yhteydessä sattumalta nähtiin ilmoitustaululla lappu neljästä myytävästä kanista. Kuva oli epäselvä, mutta siitä erotti kolme sinistä ja yhden luonnonkeltaisen poikasen.

Soitettiin puhelin numeroon, ja varattiin luonnonkeltainen kani. Luovutus oli jo seuraavana päivänä, silloin napattiin kantokoppa mukaan ja lähdettiin hakemaan vauvaa.

Takaisin tullessa kopassa istuikin sininen aivan pullonharjan näköinen karvaotus, Noppa.

Ensimmäisestä päivästä alkaen, pienten alku jahtauksien jälkeen Pullasta ja Nopasta tuli kuin paita ja peppu. Heti 2014-2015 talvella tilanne alkoi hiukan muuttua. Nahistelua tuli vähän ruoasta. Kumpikin saattoi juosta jopa vartinkin porkkana suussa pisin häkkiä pysähtymättä kertaakaan. Jos toinen oli löytänyt herkku palan, mutta toinen ei, saattoi herkutta jäänyt osapuoli tulla hiukan uhittelemaan. Tälläinen on kahdella naaras kanille kuitenkin täysin normaalia, joten he jatkoivat yhdessä asustelua, koska suurimman osan ajasta ne olivat hyviä kavereita ja nukkuivat vieretysten.

Kesällä uhitteluita ja muita ei tapahtunut. Viime talvena tilanne kärjistyi, koska alku talvesta nahistelut muuttuivat suoranaiseksi tappeluksi. Karva tuppoja löytyi joka ikinen viikko. Vähintäänkin. Välillä taas oltiin niin kiltisti. Yhden kerran tappelu oli mennyt niin pahaksi että molempien korvista löytyi pieni halkeama, jota molemmat kantavat nyt muistona loppu elämänsä. Laitettiin ulkohäkit kuntoon mitä pikimmin, ja kanit saivat muuttaa ulos. Perinteiseen tapaan näytti siltä, että ukoilu rauhoittaa niitä, eikä kahnauksia synny.

Eilen, kun menin päästämään kaneja ulkoaitaukseen, ihmettelin, miksei Noppa yritä väkisin tunkea ulos Pullan kanssa kuten ne yleensä tekevät. Tällä kertaa Pulla oli yksin. Noppa ilmestyi kuitenkin hetken päästä jostain kopista. Varsinkin Noppa oli saannut niin pahasti "turpiinsa", luultavasti melkein puolet pienemmän kokonsa takia, että ne oli pakko erottaa. Pullalla oli korvat täynnä pieniä naarmuja, Nopan koko takapuoli oli aivan täynnä haavoja ja karvattomia kohtia.

Nyt kaikki on taas hyvin, haavat lähtee paranemaan ja uusi karva kasvaa. Pulla ja Noppa saavat edelleen kaveerata verkon läpi, mutta asuvat silti erillään. Tämä on kaikkien kannalta kuitenkin paras ratkaisu.

Ehkä tilanteelta oltaisiin vältytty, jos Pulla olisi sietänyt Nopan ainaista säntäilyä, tai jos Noppa olisi ollut aina rauhallinen, eikä olisi säntäillyt Pullan yli, ali ja ohi, mutta jossittelu ei auta ketään.